Nuorten voimiensa tunnossa oleva SDP:n nuorisoaktiivi Viljo Kuukkanen astui varusmiespalveluun merivoimiin Haminassa 18.11.1938. Kutsunnoissa hän oli ilmoittanut ammatikseen hiojan oppilas. Hän oli saanut oppinsa Reno Oy:ssä 1936 päivätyn työtodistuksen mukaan. Viimeinen työpaikka ennen palvelukseen astumista saattoi olla Suomivalimo eli Valimo Suomi Oy, jossa hän oli tuolloin jonkin aikaa töissä isänsä kanssa. Työtodistuksessa kuitenkin lukee: Rauta ja metallivalimo Suomi, keernän tekijänä, (eroaa omasta pyynnöstään) 28.5.1936 - 25.9.1937. Jossakin isä on vielä vuoden töissä ollut, mutta siitä ei ole toistaiseksi löytynyt tietoa. Taustalla kummittelee vielä sähköasentajan ammatti, josta ei kuitenkaan löydy työtodistusta.
Alokaskoulutus tapahtui Rankissa. Isä on kirjoittanut sotilasmuistioonsa: "Kaks' kuumaa vastakkain, monnin pää ja aurinko.” Mikä on muuttunut noilta ajoilta? Tukka taitaa olla pitempi ja simputus vähäisempää.
Isä sai konemiehen erikoiskoulutuksen Haminassa 1939. Neljäs huhtikuuta kirjoitetussa kurssin kronikassa Kuukkasesta sanotaan: "Neropatti. Kokeissa hänen tiedot loisti siksi vartionkin toisti." Hän valmistui AUK:sta konealiupseerina ja palveli sen jälkeen raivauskoneapulaisena noin neljä kuukautta. Aliupseerikurssi Haminassa päättyi lokakuussa 1939. Sotilaspassin mukaan isä lähti AUK:sta ylimatruusina ja ylennettiin reservin alikersantiksi vasta sodan alettua 6.12.1939.
Isän tekemä piirros sotilasmuistiosta. Se esittää miinanraivaajaa, jolla isä palveli.
Isä kuvautti itsensä 5.5.1940 laivaston alikersantin asussa. Valokuvaaja E. Rönkkö on retusoinut kasvoja ilmeisen voimakkaasti.
Sotilasmuistion mukaan isä palveli Miinalaivueessa ja kierteli Suomen etelärannikkoa parin purjehduskauden verran reittiä: Helsinki, Hamina, Kirkonmaa, Viipuri, Hamina, Pukkio, Kirkonmaa, Rankki, Kirkonmaa, Pukkio, Hamina, Helsinki, Örö, Russarö, Hestö Bysö, Russarö, Hestö Bysö, Russarö, Hanko, Örö, Högsåra, Hanko, Lappohja, Smultrongrund, Mäkiluoto, Helsinki, Hamina, Kirkonmaa, Koivisto.
Merkintöjen mukaan palvelustoimiin kuului tavaran ja reserviläisten kuljetusta, laivojen kunnostusta ja kalustojen laittoa käyttökuntoon. Useaan muistion kohtaan tuli merkintä: "Louheen hiiliä.” Se tarkoitti miinalaiva Louhea, joka Lapin sodan aikana vuonna 1945 upposi Hangon lähistöllä. Louhi oli alun perin venäläinen alus Tsaarin laivastossa.
|
Matruusi Viljo Kuukkanen.
Tätä kuvaa sotilasmuistioon piirtäessään isä vielä kuvitteli pääsevänsä määräaikana siviiliin. Näinhän ei siinä ikäluokassa suinkaan käynyt. Virallinen palvelusaika näyttää kilometripylvään lukujen perusteella olleen 297 tai 298 siitä riippuen, laskettiinko "tänään" mukaan vaiko ei.
Sotilasmuistiossa olevaan piirrokseen isä on merkinnyt oman laivansa tunnukseksi A42. Alus oli miinanraivaaja. Kirkonmaan ja Koiviston kohdalle on 11. ja 12.10.39 merkitty "Tilanne". Se jatkui ainakin 15.10. ja 1.11.39 ja ilmeisesti edelleen aina sodan syttymiseen asti.
Miinalaivueen miehenä isä sai koulutusta myös miinoista ja niiden raivauksesta. Sotilasmuistiossa on pieni parodia pitkästyttävien opintojen kevennykseksi: "Miina. Niitä on kahta lajia, ne ovat molemmat räjähtäviä. Aikaisemmin keksitty laji ei ole laivoille vaarallinen mutta vaikuttaa tuhoisasti yksityisiin henkilöihin. Erotetaan myös maa- ja merimiinat. Mielestämme turhaa saivartelua, koska maamiinakin muuttuu merimiinaksi uimaan mennessään. Silloin se on puoleensa vetävämmän näköinen ja siksi erittäin vaarallinen.”
Isä ei tekstiä kirjoittaessaan vielä tiennyt, että joutuisi sodan aikana kokemaan miinan vaikutuksen "yksityisiin henkilöihin" henkilökohtaisesti.
Kirjoitti omalla PC:llään: Hannu Kuukkanen
Isä >
Isä oli asepalveluaikana laivastossa
Isän sotilasmuistion kuvitusta >
Isä rintamalla >
Viljo Kuukkasen 81-vuotiaana laulama laulu Rion yössä > kuului hänen laivaston aikojen lempiesityksiin.
(Lähde: Työväen Arkisto, Muistitetokokoelmat, Ulla Tapiovaara-Harpf)
|
